perjantai 28. elokuuta 2009

Tässä seison

Kustaalla ja Synnövellä riitti juttua vajaaksi kuukaudeksi. Sitten aloin tuntea itseni liian tasapainoiseksi sisäiseen keskusteluun. Anssi kyllä lohdutti, ettei tämä kauan kestä.

Satuin Rihmaston sivuille lukemaan Risto Ahdin vanhan esseen. Riemastuttavia ajatuksia yksinäisyyden ja tuen tarpeellisuudesta.

Koen seisovani yksin tyytyväisenä. En horju, vaikken herää aamulla ihmisten aikaan töihin enkä keksi sanottavaa viraston ruokapöydässä tai naapurille pihalla. Enkä vielä horju, vaikken tiedä mitä haluaisin kirjoittaa. Tällainen kirjoittaminen tavoitteettakin on hauskaa.

Tosin lupasin ruveta kirjoittamaan blogia yhtymän henkilöstön nettilehteen. Laittaakseni itseni kirjoittamaan jotakin.