maanantai 28. helmikuuta 2011

Hiihdin kaupungin halki

Hyvin kauan olen tiennyt, että vielä kerran kuljen Aurajokea jäätä pitkin.

Eilen olin hiihtämässä kaverin kanssa, joka kertoi hiihtäneensä Aurajoen jäällä. Kysyin, mistä kohdin alas pääsee. Kristiinankadun päästä ja Tuomiokirkolta.

Tänään menin bussilla Tuomiokirkolle


ja bussipysäkiltä kadun yli ja puiston poikki rantaan. Suljin takin vetoketjun, laitoin pipon päähän ja käsineet käteen. Pudottauduin jäälle ja pistin sukset jalkaan.

Hiihdin latua pitkin ja sillan alla sileää jäätä pitkin. Kuvittelin, millaista olisi, jos jää pettäisi. Ei pelottanut. Aurinko paistoi selkään. Riisuin hanskat, sitten pipon ja lopulta takin. Ripustin sen niskaan roikkumaan, tuulen puolelle.

Hiihdin joen jäällä. Katselin ihmisiä ja maisemia. Kuuntelin, kuinka jää paukkui. Hiihdin Koroisten ristin ohi ja rannassa olevan pihapiirin ohi. Suksi luisti.


Halisten koskella ajattelin, että vaikeinta on kääntyminen. Palaaminen. Omien voimavarojen arvioiminen. Takaisin päin meno, kotiutuminen. Käännyin, jotta jaksaisin hiihtää myös kaupungin halki.

Tuuli ja aurinko olivat vastaan. Puin päälleni. Hiihdin Aurajokea takaisin. Katselin maisemia ja kuinka hitaasti sain kävelijän kiinni ja kuinka joku oli kävellyt ladulla.

Tulin kaupunkiin ja väsyin hetkeksi. Mutta kaupunki pysyi kaukana, minä hiihdin sen läpi ja alta ja olin silti poissa, yhtä joen ja ladun kanssa.


Myllysillasta kaverini oli sanonut, että siitä ei pääse läpi. Minun piti kuitenkin kokeilla. Hiihdin lähelle, ja latu näytti jatkuvan rakennustyömaan vasemmassa reunassa. Rohkeuteni kuitenkin petti, enkä uhmannut työmaarauhaa, vaan palasin takaisin ja kiersin sillan.


Hiihdin ja tajusin olevani onnellinen.


Suomen Joutsenen kohdalla kiipesin ylös ja kävelin kotiin. Jalkaa särki, mutta askel kerrallaan etenin. Puutarhakadulla huomasin, että olin kävellyt osan matkaa bussireittiä pitkin.

Lepäsin, söin, saunoin ja torkahdin. Edelleenkin olen onnellinen, myös ihmisistä, joille voi joskus kertoa ajatuksiaan, ja kuunnella heidän ajatuksiaan, ja sitten taas olla rauhassa.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Olen hiihtänyt tänään metsässä ja meren jäällä, imuroinut ja laittanut uusia ruokalajeja. Vielä haluan hiihtää joen jäällä ja siivota viimeiset paperipinot huoneeni lattialta ennen töiden alkua. Paljonkohan minun täytyy säästää oman tekstini eri versioita?

lauantai 26. helmikuuta 2011

Uskalsin katsoa millaisia rippikoulukirjeitä olen vuosien mittaan kirjoittanut, ja millaisia Yksityisiä keskusteluja Ingmar Bergman on ajatellut äitinsä käyneen.

perjantai 25. helmikuuta 2011

 

 

 

 
Posted by Picasa
 

 

 

 
Posted by Picasa
 

 

 

 
Posted by Picasa
 

 

 

 
Posted by Picasa
 

 

 

 
Posted by Picasa
No en pystynyt. Jos pääsen kirkon työnohjaajakoulutukseen, noista mapeista saattaa vielä olla hyötyä minulle. Perkasin pois vain nipun ihmissuhdealan yrittäjäkurssin luentomuistiinpanoja vuodelta 1993.
Pystyisinköhän heittämään kaksi mapillista dialogipedagogiikkaa pois selaamatta niitä yhtään? Laittamaan taakan pois penkomatta sitä lainkaan?

torstai 24. helmikuuta 2011

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Kaapit ja laatikot täynnä periaatteessa mielenkiintoisia ajatuksia. Haluaisin niihin enemmän tyhjää tilaa. Täytynee siis luopua periaatteista. Käyttämättömistä mahdollisuuksista.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Paljon vaatteita ulos kaapista ja hiukan sisään.

maanantai 21. helmikuuta 2011

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Huomenna lomalle, eikä yksikään työtyö halua tulla vielä tehdyksi ennen lepoilua.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Ristiäispäivä, ja olo raskaampi kuin hautajaisissa. Kaikki vielä edessä.

torstai 17. helmikuuta 2011

Hautajaispäivä taas, ja maailma näyttää kauniilta.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Heitin joulukukat pois.

tiistai 15. helmikuuta 2011