lauantai 30. huhtikuuta 2011

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Kuuva

 

 

 

 


Ensimmäistä kertaa harmittelen, ettei minulla ole parempaa kameraa. Silmä näyttää Kuuvan vuokot paljon punaisempina kuin kamera. Muistelen, että punaisia on ennen ollut enemmän kuin nyt. Ja että tie on ollut hiekkatie, vaikka sen asfaltti on haalistunut ja rikki.
Posted by Picasa

Ruissalo

 
Posted by Picasa
 
Posted by Picasa

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kolmen valtakunnan rajapyykillä


Suomi-neidon peukalonkulmaan on Kilpisjärven retkeilykeskuksesta 11 km. Pitkä matka minulle siis, vaikka kolme neljännestä onkin järvenjäätä. Eiliseksi oli luvattu viikon paras sää, joten halusin hiihtää Kolmen valtakunnan rajapyykille juuri eilen.

Heti lauantaina olimme hiihtäneet jäätä pitkin viisi kilometriä etelään kaupalle. Ajattelin aloittaa varovasti ja päätin tulla taksilla takaisin. Taksin puhelinvastaaja arveli auton olevan kuuluvuusalueen ulkopuolella. Menimme oluelle ja juttujamme kuunnellut mies soitti meille toisen taksin. Menimme ulos odottamaan.

Aamulla heräsin kurkku karheana. Otin sunnuntain rauhallisesti sisätiloissa, josko flunssa vielä perääntyisi. Hanne on tottunut yksinäisiin hiihtomatkoihin. Hän koetti lumikengillä Saanalle, mutta antoi jäiselle rinteelle periksi.

Maanantaina minä annoin kurkulleni periksi. Olisi kai yksi ja sama, hoitaisinko flunssaani etu- vai jälkikäteen. Söin buranaa ja lähdimme Saanan rinnettä pitkin kaupalle. Hanne oli vuokrannut tunturisukset, joilla auraaminen rinteitä alas kävi helpommin kuin minun kevyillä hiihtimilläni, joilla laskettelin kevyesti pikkumäkiä ja lykkäilin tasaisella itseäni liukuun. Hanne teki töitä tasamaalla koko ajan, sukset eivät juuri luisuneet. Tulimme taksilla takaisin.

Aamulla Hanne keitti kahvia ja minä paistoin munakasta ja sekoittelin kaurapuuroa. Aterioimme. Laitoimme eväät reppuun ja aurinkorasvaa naamaan ja lähdimme. Latukone oli juuri avannut meille väylän yöllä sataneeseen pakkaslumeen. Hanne lähti tunturisuksilla, koska hän haaveili tulevansa rajapyykiltä takaisin Mallan luonnonpuiston kautta.

Hiihdin ensin perässä ja sitten edellä. Oman tahdin kun löysi kulku oli kuin tanssia vaan. Odottelin Hannea, kehuimme kaiken ihanuutta. Totesimme, että vettä piti säästellä. Kolmen vartin päästä tutut naiset näyttivät ohimennessään meille Mallan rinteeltä Kitsin putoukset. Ne olivat jäässä vielä. Etsin ne kartalta. Olimme edenneet kolmisen kilometriä. Hanne sanoi että mene vain edeltä. Latukone tuli meitä vastaan. Hiihdin toista latua Hannen rinnalla ja sanoin että se tahti sopi flunssalleni paremmin.

Tulimme putouksen kohdalle, puolimatkaan. Joimme teetä ja söimme appelsiinia. Kun järvi loppui ja latu alkoi seurata tunturipuroa, kysyin, kääntyisimmekö. Emme kääntyneet. Hanne kysyi, halusinko hiihtää tunturisuksilla takaisin, jos monot mahtuisivat jalkaani ilman pohjallista. En halunnut.

Pääsimme autiotuvalle tehtyämme matkaa lähes kolme tuntia. Söimme voileipiä, joimme teetä ja kahvia, paistoimme ja nautimme makkaraa, rupattelimme muiden kanssa. Kävimme kutsusta tutustumassa viereiseen varausmajaan. Hanne päätti tulla sinne syksyllä ruskaretkelle.

Parin tunnin kuluttua katsoimme jaksavamme paluumatkalle. Ensin Hanne halusi hiihtää vielä puoli kilometriä rajapyykille ottamaan siitä valokuvia. Kiersin keltaisen betonimöhkäleen. Norjan ja Ruotsin puolella oli niitten vaakunat kruunuineen, Suomen puolella sana Suomi. Jokaisella oli eri vuosiluku, joku oli 1800-luvulta, Suomi 1926.

Kun pääsimme järvelle alkoi tuulla. Lisäsimme vaatteita. Vastaamme hiihti puolialaston hilpeä seurue rekiä vetäen. Hiihtelin omaan tahtiini, se väsytti vähemmän, ja odottelin välillä Hannea. Hanne sanoi välillä että mene vaan edellä ja välillä että mukava että odotin. Annoin hänelle loput veteni ja rusinat ja pähkinät. Aurinko meni pilveen. Aloin palella ja yskiä. Sanoin että nyt minun piti lähteä majalle. Kun olin hiihtänyt itseni lämpimäksi, soitin ja sanoin että voisin tulla Hannea vastaan ja tuoda hänelle vettä ja muuta. Hanne sanoi ettei tarvinnut. Sanoin että soitan uudestaan majalta ja kysyn tilannetta silloin.

Soitinkin, mutta Hanne ei halunnut vieläkään mitään. Laitoin kahvin tippumaan ja kaaduin sänkyyn. Kun Hanne tuli, joimme ja söimme. Naamaa ja huulia kuumotti, vaikka olimme lisänneet autiotuvalla aurinkovoidetta. Venyttelimme hiukan ja koetimme mennä nukkumaan.

Uni tuli vasta, kun ajattelin tulleeni tänne käydäkseni kolmen valtakunnan rajapyykillä: minän, sinän ja Jumalan valtakuntien rajapisteessä. "Minä se olen", Jeesus sanoi maanantai-illan turistihartaustekstissä. Minä se olen, joka päätän, mitä jaksan. Sinä se olet, jonka annan tehdä vapaasti ratkaisuja, joita en ymmärrä. Jumala se on, joka mahdollistaa sen että voimme iloisesti olla mitä olemme ja antaa toisten olla mitä he ovat - ja jättää toisen yksin uupuneena ladulle, koska toisen oleminen ei ole meistä kiinni, vaan Jumalasta. Kun pystyin jättämään Hannen jäälle, hän sai perille päästyään paitsi oluen myös kahvia ja keittoa.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Lähden viikoksi hiihtämään.

Laulujen laulu




Sekä juutalaiset että kristityt lukevat Laulujen laulua paitsi eroottisena rakkausrunona myös kuvauksena Jumalan ja hänen kansansa välisestä suhteesta. Ristin Johannes ja muut mystikot tunnistavat siinä omat kokemuksensa.

Älkää siis häiritkö ihmisen ja Jumalan välistä rakkautta, älkää häiritkö, ennen kuin he itse haluavat herätä!

Ihminen on kyllä iholtaan tumma, kuin Kedarin teltat tai Salomon telttakankaat, mutta hän on kaunis! Älkää siihen katsoko, että hän on tumma ja päivän paahtama.

Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt. Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan.

Ihminen kaipaa Jumalaa. Hän etsii, mutta ei löydä. Hän lähtee ulos, kiertää kaupungin kadut ja torit, etsii sieltä. Hän kyselee yövartijoilta: "Oletteko nähneet häntä, jota rakastan?" Ja kun ihminen jatkaa kulkuaan, hän heti löytää Jumalan.

Jumala kehuu häntä: ”Miten kaunis oletkaan, kalleimpani, miten kaunis on katseesi! Kyyhkyjä ovat sinun silmäsi, hunnun verhoamat. Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma, joka karkaa Gileadin rinteitä alas. Sinun hampaasi hohtavat valkoisina kuin vastakerityt lampaat, vedestä nousseet…”

Mutta kun Jumala tulee ihmisen luokse, ihminen viivyttelee, ja Jumala ehtii lähteä pois. Ihminen on kuolla tuskaansa - Jumala on poissa! Ihminen etsii häntä, mutta ei löydä, kutsuu häntä, mutta hän ei vastaa. Ihmistä vastaan tulee vartijoita öisellä kierroksellaan. He lyövät hänet mustelmille ja repivät huivin hänen yltään, kaupungin vartiomiehet! Ihminen vannottaa ystäviään: ”Jos löydätte hänet, jota rakastan, mitä sanotte hänelle? Sanokaa: olen rakkaudesta sairas!”

Ystävät kysyvät: ”Millä tavoin sinun Jumalasi on muita parempi? Millä tavoin sinun rakkaasi eroaa muista, kun noin meitä vannotat?”

Ihminen vastaa: ”Minun Jumalani on komea ja verevä, hän erottuu tuhansien joukosta! Hänen kasvonsa hohtavat kuin kulta, hänen kiharansa ovat korpinmustat, tuuheat kuin taatelin kukinnot. Hänen silmänsä ovat kuin kaksi kyyhkystä, jotka lepäävät puron äärellä, kuin kyyhkyt, jotka maidossa kylvettyään istuvat maljan reunalla…”

Kun Jumala ja ihminen ovat yhdessä, kaikki on hyvin: ”Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.” He nauttivat puutarhan antimia ja poimivat laitumen liljoja.

Lopuksi Jumala sanoo: ”Rakkaani, puutarhan kukka, kaikki odottavat kutsuasi. Kutsu minut! Tule, rakkaani! Riennä kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuville vuorille!”

Toukokuun Tuoreeseen oliivipuun lehteen

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Onnittelen itseäni onnistumisesta ristiriidoista puhuttamisessa.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Tein sen taas.

Loukkasin ihmistä sanomalla tieten tahtoen rehellisesti, mitä ajattelin.

Olen tyynehkö, ikään kuin olisi olemassa toinen yhteys pintatyytyväisyyden takana.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kaaoskestävyys ekotekoprosessissa tuotti mukavan päivän isoskoulutusleirillä.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Vanha Tarkovskyn Stalkeria koskeva kommentti nosti minut ylös eilisestä suosta: "Oleellista ei ole ihmisen kehittyminen, vaan tehtävän täyttäminen."

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Minun on vaikea sulatella psykologisen soveltuvuustutkimuksen raporttia, vaikka tunnistankin itseni kuvasta.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Kävin valokuvaamassa lauluyhtyeen harjoituksissa. Nehän joutuvat ottamaan koko ajan vastaan huomautuksia virheistään. Näyttivät osaavan senkin homman.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

lauantai 2. huhtikuuta 2011

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Heräsin puoli viisi. Nousin puoli kahdeksan. Join kofeiinitonta murukahvia koska kofeiinillinen oli loppu ja söin juustosämpylän. Luin Turun Sanomista sarjakuvat, silmäilin etusivun ja kulttuurisivut. Oikaisin itseni sohvalle odottamaan että kello tulisi 8.15 ja kuolinviestipäivystys loppuisi ja voisin mennä suihkuun. 8.45 menin suihkuun ja pesin tukan. Palelin hiukan, annoin veden valua koko ajan.

Katsoin sähköpostit, facebookin ja bloggerin listan, luin yhden blogipäivityksen ja pelasin pari sudokua. Pesin hampaani ja puin päälleni ja kävelin bussipysäkille. Bussissa tutustuin kirkon tulevaisuusselonteon loppusivuihin. Kävelin torilta työpaikan ruokalaan kahville ja sieltä kulttuuripääkaupunkiprojektisihteerin työhuoneeseen puhumaan rippikouluprojektin budjetista ja kuuntelemaan kehuja.

Katsoin sähköpostit, facebookin ja bloggerin listan. Vastasin sähköpostikysymykseen teologiharjoittelijoiden kouluhartauksista ja lähetin projektisihteerille projektimateriaalia eteenpäin toimittamista varten. Kävin monistamossa kysymässä projektia varten 130 kierrätettyä pahvikorttia. Kävin ruokalan keittiössä kysymässä aaltopahvia kortteja varten. Söin kirjolohta, hiukan muusia ja vihanneksia. Osallistuin keskusteluun aprillipiloista. Ostin seitsemän tuoretta sämpylää.

Kävelin sillan yli bussipysäkille. Menin bussiin ja katselin ikkunasta ihmisiä, näyteikkunoita ja metsää. Soitin ovikelloa, tervehdin kissaa, äitiä ja tyttöä. Lupasin juoda teetä. Silitin ruokapöydällä olevaa pehmeää kissaa ja yritin jutella tytön kanssa. Juttelin äidin kanssa. Nousin seisomaan ja lähdin pois. Soitin taksin. Soitin nuorisotyöntekijälle ja kerroin etten ollut hänen luonaan rippikoulupalaverissa niin kuin olin luvannut. Menin taksiin ja sovin nuorisotyöntekijän kanssa uuden palaveriajan. Keskustelin kuljettajan kanssa siitä, kuinka hauskaa vihkimisissä ja hautajaisissa voi olla.

Kävin vessassa ja tervehdin viestintätyöryhmän jäseniä. Keitin heille kahvia. Halkaisin sämpylät ja hain kylmiöstä margariinia ja juustoa ja maitoa ja kaapista keksejä ja astioita. Joimme kahvit keittiössä seisten ja annoimme johtavalle diakonille ohjeita viranhakijoiden haastattelemista varten.

Aloitimme kokouksen virrellä 61 ja ajatuksilla, joita päässäni sattui olemaan. Päätimme ettemme tarvitse sihteeriä emmekä muistioita. Hahmottelimme tehtäviämme.

Katsoin sähköpostit, facebookin ja bloggerin listan. Luin läpi seurakuntasihteerin tekemät lehti-ilmoitukset. Soitin pääsiäiskonsertin esiintyjälle ja sovin konsertin mainostamisesta. Kirjoitin siitä tiedotteen, laitoin kotisivulle ja lähetin hänelle tarkistettavaksi. Juttelin parin kolleegan kanssa. Päivitin pari tilaisuutta kotisivujen tapahtumakalenteriin. Katsoin sähköpostit, facebookin ja bloggerin listan. Vastasin yhteen sähköpostiin. Otin yhden kopion. Söin sämpylän ja kaksi keksiä, join teetä.


Kävelin bussipysäkille. Otin kännykällä kuvan esiin työntyvistä kukanversoista. Bussissa lähetin sen facebookiin. Jäin pois Puutorin pysäkillä. Taidemuseon ohi kuljettuani muistin, että olin ajatellut käydä katsomassa Otto Mäkilän näyttelyn ja että oli perjantai-ilta joten sisään pääsisi ilmaiseksi. Katsoin näyttelyn. Olin tyytyväinen siitä että olin yksin. En kysynyt tutunnäköiseltä mieheltä, oliko hän tuttu. Ostin teetä ja piirakkaa ja luin Mäkilän yksinäisyydestä.


Rakennustyömaan kohdalla kaivoin laukusta digikameran. Kaupasta ostin leivän, kahvia, omenia ja purjosipulin. Katsoin sähköpostit, facebookin ja bloggerin listan. Kommentoin yhtä blogikirjoitusta. Söin purjomunakasta ja selasin lehden loppuun. Pelasin pasianssia. Luin munkki Serafimin kirjaa. Mietin, onko onnellisuutta mahdollista kuvata.