perjantai 20. huhtikuuta 2012

Tunteet Jeesuksella

Pelko

"Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt.”

Viha

Mutta Jeesus kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"

Syyllisyys

Pilatus kysyi Jeesukselta: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" "Sinä sen sanoit", Jeesus vastasi.

Häpeä

Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien kanssa. He puhuivat keskenään: "Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Tulkoon nyt ristiltä alas -- Messias, Israelin kuningas!”

Anteeksianto

Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät."

Ilo ja rakkaus

”En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.”

Onni ja rauha

”Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa!”

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kadotetut tunteet

Eeva ja Aatami pelkäsivät paratiisissa, kun kuulivat Jumalan askeleet, ja syystä. Jumala, auktoriteetti, oli heille vihainen, koska he olivat syyllistyneet hänen tahtonsa vastustamiseen. Eeva ja Aatami häpesivät sitä, että olivat sellaisia kuin olivat, alastomia ja uteliaita.

Jeesus pelkäsi Getsemanessa. Hän oli ollut hetkittäin vihainen fariseuksille, neuvoston jäsenille ja papeille, kauppiaille ja rahanvaihtajille, ystävilleen ja omaisilleen. Hän oli syyllistynyt hyvien tapojen rikkomiseen ja toisten mielen pahoittamiseen. Hän pelkäsi syystä. Häntä odottivat raipparangaistukset, pilkkasanat ja häpeäkuolema ristillä.

Me olemme sukupolvien saatossa kadottaneet kykymme tunnistaa ja kuunnella tunteitamme. Koetamme hallita ja hillitä niitä järjellämme. Masennumme, ahdistumme ja raivostumme, kun meiltä jää tunteittemme viestit kuulematta.

Emme uskalla pelätä, vaan joko vetäydymme arkoina epämukavista tilanteista pois tai teemme uhkarohkeita temppuja aiheellisesta pelostamme välittämättä.

Emme osaa suuttua rakentavasti. Hillitsemme ja nielemme kiltisti kaikki harmimme. Ahdistumme ja masennumme mieluummin kuin pidämme puolemme silloin, kun meitä tai muita kohdellaan väärin. Tai katkeroidumme.

Emme ole valmiita kantamaan syyllisyyttä mistään. Kaikki mikä ei vahingoita toista on nykyään sallittua. Toisen mieltä ei vain saisi pahoittaa. Tavoite on mahdoton. Kun ilmaisee oman rehellisen mielipiteensä, eri mieltä oleva lähimmäinen saattaa kokea jo sen uhkaksi itselleen. Sen sijaan että kestäisimme syyllisyytemme hänen mielensä pahoittamisesta, syyllistymme tunnelman pilaamisesta, tai syytämme häntä kypsymättömyydestä.

Häpeää kavahdamme kaikista eniten. Väistämme joko enkelimäiseen viattomuuteen tai täyteen häpeämättömyyteen sen sijaan että tiedostaisimme häpeävämme sitä, millaisia olemme.

Emme halua puhua epämukavista asioista, vaan mukavista. Haluamme anteeksiantoa, rakkautta, iloa ja rauhaa, muttei niitä voi saavuttaa ilman pelkoa, vihaa, syyllisyyttä ja häpeää.

Kuinka voisi saada anteeksi, jos ei ensin myönnä loukanneensa toista tai omaa sisintään? Pakeneminen ja piiloutuminen eivät auta, ei liioin vastuun siirtäminen muille ihmisille.

Kuinka voisi rakastaa, jos ei ole valmis luopumaan itsekkyydestä tai liiallisesta muista huolehtimisesta? Kuinka voisi olla vapaa ja tyytyväinen, jos luulee varmasti tietävänsä, mikä on ainoa totuus?


Turun Sanomiin Lukijan kolumniksi 22.4.2012

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Sain mitä tahdoin

Joku minussa on pitänyt puoliani viime aikoina. Olen uskaltanut ja jaksanut tahtoa asioita, ja kestänyt toisten tahtomisia.

Tänään sovittiin työntekijäkokouksessa, että Kaarinamessut jatkuvat Kaarinamessuina eivätkä Tunnemessuina tai Yksinäisyyden messuina, mutta käymme ensi talvikauden aikana niissä tunteita läpi. Olen joka messussa mukana, mutta muitakin työntekijöitä tulee tekemään niitä kanssani, ja seurakuntalaisia.