tiistai 16. helmikuuta 2016

Syyllisyys vs. syyllistyminen ja syyttely

Myin asuntoni tänään. Kuitteja odotellessamme kerroin, että olin väsynyt asioiden hoitamiseen pihapiirin yksittäin mukavien, mutta yhdessä voimakastahtoisten ihmisten kanssa, koska olen jääräpää ja jyrä itsekin. Arvelin, että rennommalla otteella tässä viihtyisi hyvinkin.

Kotiin kävellessäni mietin, mitähän syyllistymiseni ja syyttelyni takana on. Jos yhdessä sopiminen ei suju, missä on syy. (Onko syyllinen syy?) Miten on sujunut minulta toisen asemaan asettuminen? No huonosti. Näen vain oman kantani. Ja uskon toisten ensimmäisten sanojen olevan myös viimeisiä. En lähde keskustelemaan, kyselemään tarkemmin.

Olen tainnut myös tehdä virhepäätelmiä siitä, että aina kaikki sitä taikka tätä. Ja pitänyt puoliani, ikään kuin minua jokin uhkaisi.

Toisaalta en kaipaa vain täältä pois, kaipaan myös metsän läheisyyttä. Kun muutin tähän, lapsia oli vielä muuttamassa kanssani.

Olen aikani osallistunut täällä yhteisten asioiden hoitoon puutteellislla taidoillani. Nyt kun vetäydyn tehtävistäni, voin lähteä sinne, missä on hyvä metsäinen tie.

Ei kommentteja: