tiistai 31. toukokuuta 2016

Miten tunne kohdataan

Aloitetaan omista tunteista synkimmällä hetkellä
- tai silloin kun ne kuohuvat kovasti.
Tai muistellaan sellaista hetkeä.

Pysähdytään tuntemaan.
Annetaan tunteen tulla kaikessa kipeydessään.
Kasvatetaan sitä.

Tarkataan, missä päin kehoa tuntuu ja miten.
Millaisia ajatuksia vyöryy mielessä?
Muistellaan, milloin on tuntunut samalta, millaisissa tilanteissa.
Mikähän kerta oli kaikkein varhaisin?

Kestetään tunne.
Mietitään, miten voisin korjata tilanteen ja
toimia rakentavammin kuin ennen.
Annetaan tunteen hiipua omia aikojaan.

Toistetaan aina tarpeen tullen.

Ja kun sitten ollaan ristiriitatilanteessa toisten ihmisten kanssa, olisi hienoa pystyä yhdessä tarkastelemaan tilannetta myös tunteita tarkastellen eikä vain ulkoisia olosuhteita. Sillä valtaosa ristiriitojen sisällöstä on tunteita.

Mitä tapahtui?
Miltä se itsekustakin tuntui?
Mitä vaihtoehtoja meillä onkaan?
Miten tästä etenemme?

Omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen vaativat rohkeutta -  ja tuovat elämäiloa ja mielentyyneyttä.

Olen lähdössä riparille. Siihen valmistautuessani tuli Tia Isokorven “Tunneoppia parempaan vuorovaikutukseen” vastaan. Siitä poimin nuo ajatukset, joita toisinaan muistan harjoitellakin.

Monesti ihmettelen, miten lapsemme ja nuoremme oppisivat kuuntelemaan tunteitaan meitä paremmin.

Ei kai muuta tietä ole kuin aloittaa itsestään aina uudestaan.

--
Turun Sanomien Ristivetoa-blogiin

tiistai 24. toukokuuta 2016

Rajankäynnit on käyty

Vaihdoin taas blogin nimeä. Alkuvuodesta Mitä huomasinkaan muuttui Rajankäyntiä-otsikoksi, nyt tuoksi tuossa yllä.

Sunnuntaina kastoin lapsenlapseni vanhassa kotiseurakunnassamme. Jotain tuntui tulleen valmiiksi ja jääneen taakse.

Monta kuukautta olen lueskellut Katja Seudun kirjaa Tyhjä pöytä on tilattu, Mirkka Rekolan runouden äärellä. Se peilaa hyvin tätä rajatonta oloa, kaikesta vanhasta poiskääntyneisyyttä ja avoimuutta tuntemattomalle. Ja vetää hiljaiseksi.

Rekolalle vuosi on kohtauspaikka. Sekin ajatus tuntuu tutulta. Kaikki vuodenajat ovat olleet kauan minulle yhtä tärkeitä, ja säät.

Muutto Pansion metsikköön, ei niin hyvämaineisen kaupunginosan vehmauteen ja rauhaan, on myös yhtä sisimpäni kanssa. Niitä asioita joita vaan kuuluu tehdä.

 
 
(Muokattu 27.5.)