tiistai 31. toukokuuta 2016

Miten tunne kohdataan

Aloitetaan omista tunteista synkimmällä hetkellä
- tai silloin kun ne kuohuvat kovasti.
Tai muistellaan sellaista hetkeä.

Pysähdytään tuntemaan.
Annetaan tunteen tulla kaikessa kipeydessään.
Kasvatetaan sitä.

Tarkataan, missä päin kehoa tuntuu ja miten.
Millaisia ajatuksia vyöryy mielessä?
Muistellaan, milloin on tuntunut samalta, millaisissa tilanteissa.
Mikähän kerta oli kaikkein varhaisin?

Kestetään tunne.
Mietitään, miten voisin korjata tilanteen ja
toimia rakentavammin kuin ennen.
Annetaan tunteen hiipua omia aikojaan.

Toistetaan aina tarpeen tullen.

Ja kun sitten ollaan ristiriitatilanteessa toisten ihmisten kanssa, olisi hienoa pystyä yhdessä tarkastelemaan tilannetta myös tunteita tarkastellen eikä vain ulkoisia olosuhteita. Sillä valtaosa ristiriitojen sisällöstä on tunteita.

Mitä tapahtui?
Miltä se itsekustakin tuntui?
Mitä vaihtoehtoja meillä onkaan?
Miten tästä etenemme?

Omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen vaativat rohkeutta -  ja tuovat elämäiloa ja mielentyyneyttä.

Olen lähdössä riparille. Siihen valmistautuessani tuli Tia Isokorven “Tunneoppia parempaan vuorovaikutukseen” vastaan. Siitä poimin nuo ajatukset, joita toisinaan muistan harjoitellakin.

Monesti ihmettelen, miten lapsemme ja nuoremme oppisivat kuuntelemaan tunteitaan meitä paremmin.

Ei kai muuta tietä ole kuin aloittaa itsestään aina uudestaan.

--
Turun Sanomien Ristivetoa-blogiin

Ei kommentteja: