tiistai 24. toukokuuta 2016

Rajankäynnit on käyty

Vaihdoin taas blogin nimeä. Alkuvuodesta Mitä huomasinkaan muuttui Rajankäyntiä-otsikoksi, nyt tuoksi tuossa yllä.

Sunnuntaina kastoin lapsenlapseni vanhassa kotiseurakunnassamme. Jotain tuntui tulleen valmiiksi ja jääneen taakse.

Monta kuukautta olen lueskellut Katja Seudun kirjaa Tyhjä pöytä on tilattu, Mirkka Rekolan runouden äärellä. Se peilaa hyvin tätä rajatonta oloa, kaikesta vanhasta poiskääntyneisyyttä ja avoimuutta tuntemattomalle. Ja vetää hiljaiseksi.

Rekolalle vuosi on kohtauspaikka. Sekin ajatus tuntuu tutulta. Kaikki vuodenajat ovat olleet kauan minulle yhtä tärkeitä, ja säät.

Muutto Pansion metsikköön, ei niin hyvämaineisen kaupunginosan vehmauteen ja rauhaan, on myös yhtä sisimpäni kanssa. Niitä asioita joita vaan kuuluu tehdä.

 
 
(Muokattu 27.5.)
 

Ei kommentteja: