maanantai 17. lokakuuta 2016

Toledon viisi iloa


Ekumeeninen ja Uskontojenvälinen Karmeliittayhteisö järjesti kirjoittajakurssin Toledon karmeliittaluostarissa Espanjassa. Kirjoittajien sekalaista joukkoa ohjasi Jaakko Heinimäki, joka kurssin aikana valittiin Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittajaksi. Lähdin matkaan miettien, osaisinko kirjoittaa ilosta. Yhtenä iltana laskin niitä viisi.
1. Säännöt: Että pääsee viikoksi suljetun luostarin sisäpuolelle, saa mahdollisuuden säännölliseen rukouselämään ja hiljaisuuteenkin osittain. Että on joku joka sanoo, että nyt kirjoitat tästä, näin.
2. Joosef ja Jeesus-lapsi ja Maria: Että Joosef pitää hellästi sylissään Jeesusta, jolla on ilmeisen luottavainen ja iloinen olo.
Että kappelissa voi katsella Marian patsasta ja Jeesusta hänen sylissään ja sulkea heidän väliseensä rakkauteen itsensä, vanhempansa, lapsensa ja kaikki muut hankalat ihmiset.
3. Teresan ja Ristin Johanneksen matkakumppanuus: Että saa elää viikon kirjoittavien ihmisten kanssa. Että löytää terapian käyneen iltakävelykaverin, joka ei hätäänny pienistä eksymisistä. Että voi jakaa tarinoita vastoinkäymisistä ja voimaantua toisen tarinoista.

4. Kivien ja tiilien kuviot rakennuksissa: Että löydän kuvioita, joita jaksan kuvata uudella kamerallani, jota osaan käyttää hiukan entistä paremmin. Että maan tomusta on syntynyt tällainen kaupunki ja tällainen maailma, tällainen luostari ja tällaisia ihmisiä.
5. Gabriel ja Maria: Että minulla on papintyöni, kirjoittamiseni ja kamerani. Että erehtymiset ja unohtamiset pitävät minut pienenä. Että voin katsoa Toiseen, kun omat rakennelmat murenevat. Että elämä on keskeneräinen saviveistos, muovaantuu koko ajan.




Teksti julkaistu tänään Turun Sanomien Ristiveto-blogissa, kuvat van tässä.